Trianilaisia veteraanien MM-kilpailuissa 2025 Espanjassa
Veteraanien maailmanmestaruuskilpailut, WMOC, vuosimallia 2025 järjestettiin elokuun puolivälissä helteisessä Espanjassa aivan maan koillisosassa Gironan alueella. OK Trianin suunnistajia oli mukana kourallinen sekä seurakoordinaattorimme Eveliina Muukkonen, joka edustaa Kangasala SK:ta. Trianilaisia oli mukana tehokkaan kokoinen iskuryhmä: Viktor Mansner (M35), Petteri Muukkonen (M45), Henrik Gustafsson (M45), Anneli Laurila (W55), Marianne Nyman (W60) sekä Patric Östergård (M60).
Helle vaivasi kilpailijoita ja haastoi järjestäjiä
Kisaviikko oli Gironan seudulla paahtavan kuuma, ja lämpötila oli päivisin noin +30 – +39 asteen välillä riippuen oltiinko kulloinkin enemmän sisämaassa vai aivan rannikon tuntumassa. Onneksi kisajärjestäjät lähettivät sarjojen ensimmäiset metsään jo aikaisin aamulla 8:30 alkaen, ja viimeisinä kuumina finaalipäivinä B- ja C-finalistit saivat halutessaan startata omaan tahtiin jo jopa 7:30 alkaen, jolloin lämpötila oli vielä siedettävällä tasolla noin +20 – +25 asteen tietämillä.
Espanjalaiset kisajärjestäjät huomioivat helteiset olosuhteet muutenkin hienosti. Matkalla lähtöön oli usein parikin juomapistettä. Lisäksi maalissa oli iso tankkiautollinen vettä ja useita vesihanoja. Ympäri kilpailukeskusta oli lisäksi vesisumua puhaltavia tuulettimia vilvoittamassa. Lisäksi kilpailukeskuskartassa oli aina osoitettu varjoisaa metsää kokonaisuudessaan noin 2400 kilpailijalle. Kuumuuden uuvuttamia suunnistajia virkisti myös maalissa tarjotut hedelmäpalat. Kuumuuden aihauttamia riskejä oli huomioitu myös siinä, että kilpailijoita oikein kehotettiin kantamaan matkapuhelinta mukana metsässä – varsinkin vanhimpien sarjojen kilpailijoita. Lisäksi metsässä oli ylimääräisiä järjestäjiä ja vahteja seuraamassa tilannetta, ettei vain kukaan vanhimmista kilpailijoista tuuperru kuumuuden takia maastoon. Järjestäjät olivat myös varautuneet muuttamaan kisaohjelmaa tai siirtämään kisoja korkealle vuoristoon Pyreneille 100 km päähän, jos viranomaisilta olisi tullut maastopalo- tai hellevaroitus. Samaan aikaan toisaalla Espanjassa ja Portugalissa riehuneet maastopalot olivat Iberian niemimaan länsiosissa, lähellä Atlantin rannikkoa, jossa päivälämpötilat olivat selvästi yli +40 astetta ja alue kärsi vakavasta kuivuudesta. WMOC-suunnistajia ”hemmoteltiin” vain kolmosella alkavilla lämpötilalukemilla.
Sprintti, keskimatka ja pitkämatka
Veteraanien MM-kisojen ohjelma noudatti viime vuosilta tuttua kaavaa, eli ensin juostiin kaksi sprinttiä peräkkäisinä päivinä, karsinta ja finaali. Näiden jälkeen oli välipäivä ja aikaa mm. mallisuunnistukselle. Sitten seurasi metsämatkojen yhteinen karsintakilpailu, jota seurasi seuraavana päivänä keskimatkan finaali. Vielä yhden väli- ja mallisuunnistuspäivän jälkeen oli kisaviikon päättävä pitkän matkan finaali.
Sprintti juostiin Gironan vanhassa keskustassa, joka tarjosi hienot puitteet ja hankalia reitinvalintoja sprinttiin. Vanhaa keskustaa reunustavat muurit ja linnanpihat sekä kapeat ja portaikkoiset kujat tekivät reitinvalinnoista monesti kinkkisiä. Trianilaisista Petteri otti hopeaa selvällä erolla kultamitalista jääden. Viktor oli sarjansa A-finaalissa 11., Anneli 17. ja Patric samoin 17. Henrik suunnisti sprintin B-finaalissa sijalle 23, ja Marianne niin ikään B-finaalissa sijalle 42.
– Virheitä ei juurikaan tullut, vaan jäin koko ajan juoksuvauhdissa selvästi voittajalle, Petteri analysoi kilpailuaan. Lisäksi voittaja teki parille ratkaisevalle reitinvalintavälille oikeat, nopeammat valinnat.
– Gironan vanha keskusta ja ikivanhat muurit mahdollistivat hienon sprintin. Välillä oli vähän ruuhkaa ja törmäilyjä kadunkulmissa ja kapeilla kujilla, kun kilpailijoita oli yhtä aikaa maastossa paljon, Petteri jatkaa.
Keskimatkalla Petteri kirkasti saldoaan kultaisella mitalilla voittaen M45-sarjan peräti +2.43 erolla seuraavaan. Viktor oli M35-sarjassa 8. ja Anneli W55-sarjassa 36. B-finaalien puolella Henrik oli 28. ja Marianne 47.
– Suunnistus sujui hyvin, ja minulle tuli vain n. 30–40 sekunnin virhe kakkosrastilla, kun en huomannut oikeaa pientä aukiota tiheikön keskellä heti. Muut tiheikkörastit osuivat nappiin. Yritin reitinvalinnoilla kiertää tiheiköitä mahdollisimman usein, jos mahdollista, Petteri summaa keskimatkan suorituksensa.
– Loppuradasta sai painaa suunnalla suoraan avoimella, nopealla mäntykankaalla.
Kisaviikon päättävällä, ja kenties kisapäivistä kuumimmalla, pitkällä matkalla Petteri täydensi tulossarjaansa hopeamitallilla. Kotiin viemisenä oli siis kulta ja kaksi hopeaa. Viktor suunnisti pitkällä matkalla sijalle 9 ja Anneli sijalle 14. Marianne oli sarjansa B-finaalissa 44.
– Suomessa ollut hellejakso auttoi vähän helteessä juoksemiseen, mutta ei tällaisiin olosuhteisiin ikinä täysin sopeudu, Petteri tiivisti kisojen jälkeen.
– Pitkän matkan finaaliin lähdin juomarepun kanssa, ja sen ansiosta sainkin juoda riittävästi ja aina niin halutessani. Helle kuitenkin väsytti jo alkumatkasta, kun oli juostu vasta ⅓ matkasta.
Teksti: Petteri Muukkonen
