Kesätyöntekijän esittely – Reeja

Kesätyöntekijän esittely – Reeja Kadel

Kerro lyhyesti itsestäsi: Hei! Olen Reeja, Ressun lukion toisen vuoden opiskelija ja vietän vapaa-aikaani usein partioharrastuksen parissa.

Hauskin suunnistuskokemus? Ehdottomasti, kun osallistuin ryhmän kanssa vihreän nahkaliljan suoritukseen. 40 kilometriä vuorokauden sisällä, selässä vähintään 8 kg painoa. Se oli pitkä, märkä ja mutainen reissu, jossa karttaa tuli kirottua monta kertaa. Kartta oli niin vanha, että osa poluista meni keskeltä pihoja ja peltoja….varmaan ihan oikea reitti joskus 80-luvulla. Mutta juuri nämä yllätykset teki matkasta hauskan ja unohtumattoman. Vaikka kengät litisi ja jalat huusi armoa, meillä oli hyvä fiilis ja herkulliset eväät mukana.

Mikä on erikoisin paikka, jossa olet suunnistanut? Ehkä yllättäen vastaan ”Helsingin keskusta”. Olin muutama vuosi sitten kaupungilla hakemassa harrastusvarusteita, kun puhelimeni akku kuoli täysin. Ei vara-akkua, ei laturia, ei karttaa. Yhtäkkiä olin paikassa, jossa oli enemmän risteyksiä kuin partiopolkuja ja vähemmän havupuita kuin koskaan. Onneksi kauppias oli todellinen sankari ja tulosti mulle paperikartan lähialueesta. Sen avulla löysin metroaseman ja lopulta bussin, joka toi mut kotiin. Ihan oma urbaani ”eräsuunnistus” ilman kännykkää. Pieni paniikki, paljon itseluottamusta.

Oletko koskaan eksynyt metsään? Kyllä, ja useamman kerran! Onneksi ei mitään vaarallista, mutta on tullut testattua omia hermoja ja taitoja. Yleensä kyse on ollut pienemmistä metsäalueista, joista selviää, kun vaan luottaa itseensä ja jatkaa kävelemistä. Mun luottotaktiikka on se, että jatkan matkaa, kunnes kuulen auton/pyörän ääniä, jos tiedän että alueen vierestä menee tietä. Kun moottoritien humina kuuluu puiden välistä, tiedän, että ollaan taas lähellä sivilisaatiota. Sitten vaan tietä pitkin takaisin tutuille reiteille. Pieni seikkailuhenkisyys kuuluu asiaan. Välillä ehkä vähän liikaakin!

Jos kartta olisi hukassa, mitä käyttäisit suunnistukseen? 

Mun partiotaustasta on tässä iso apu. Jos kartta katoaa, käytän näitä:

Aurinko: nousee idästä ja laskee länteen, yksinkertaista mutta toimivaa.

Tuuli: kertoo usein säästä, mutta voi myös paljastaa avoimia alueita.

Maastomerkit: harjanteet, purot, isot kivet, sähkölinjat, kaikki käy.

Tähdet: jos ilta ehtii, Pohjantähti näyttää aina pohjoisen.

Karttasovellus vai paperikartta, miksi? Metsässä valitsen paperikartan 100 % varmasti. Vaikka rakastan teknologiaa, puhelin ei aina rakasta metsää. Akku loppuu, netti katoaa, GPS heittelee, ja juuri silloin, kun pitäisi tietää mihin mennä. Paperikartta ei petä :) se ei tarvitse akkua, ja muovitaskussa se kestää sateenkin. Vanha kunnon klassikko, joka toimii aina.

Kategoriat:
Ajankohtaista