Ingridille EM-pronssia pyöräsuunnistuksessa

Pyöräsuunnistuksen EM-kilpailut järjestettiin Liettuan Vilnassa 15.-18.5. OK Trianilla oli kilpailuissa kaksi edustajaa, Ingrid Stengård naisissa ja Frida Koskinen 17-vuotiaissa tytöissä. Ensimmäinen kilpailu oli aikuisten sarjoissa yhteislähtökilpailu ja Ingrid onnistui jännittävässä kilpailussa mahtavasti sijoittuen kolmanneksi, onnittelut! Nuorten sarjojen pitkän matkan kilpailussa Frida oli 15. Seuraavaksi vuorossa oli keskimatka ja siinä Ingridille sijoitus 25 ja Frida oli hienosti 7. Viimeinen henkilökohtainen kilpailu oli sprintti, jossa Ingrid oli 10. ja Frida jälleen 7. Kilpailut päättäneissä viesteissä Ingridin kohtalona oli päätyä pelkistä naisista koostuneeseen joukkueeseen aikuisten sekaviestissä ja Frida oli tyttöjen kakkosjoukkueessa. Frida aloitti kakkosjoukkueen viestin hienosti tullen ihan kärkijoukoissa vaihtoon, mutta joukkueen kohtalona oli hylkääminen.

Alla Ingridin kommentit kaikista kilpailuista.

EM-yhteislähtö ajettiin erittäin mäkisessä maastossa, jossa oli pitkät rastivälit ja suhteellisen vähän polkuja. Juuri sellaista maastoa, joka sopii minulle erittäin hyvin. Lisäksi meillä ei ollut kartanvaihtoa, joten saattoi heti nähdä, mitkä rastit olivat kaikille yhteisiä ja missä oli hajontoja. Tunsin itseni vahvaksi ja pysyin helposti kärkiryhmän mukana ensimmäisille yhteisille rasteille. Sen jälkeen oli hajontoja, ja useimmiten näin yhden tai useamman suunnistajan, joka oli menossa samoille rasteille kuin minä. Se on etu, kun haluaa pitää vauhdin kovana. Viimeisellä keskusrastilla ennen yhteisiä loppurasteja olin samaan aikaan Ruskan (Saarela) ja erään ranskalaisen tytön kanssa. Epäröin hieman parhaan reitinvalinnan suhteen ja päätin seurata Ruskaa enkä ranskalaista tai omaa valintaa. Saavuimme seuraavalle rastille samaan aikaan ranskalaisen kanssa, ja siellä oli myös yksi tšekkiläinen. Seuraavalle rastille Ruska ja minä otimme eri reitin kuin nuo kaksi muuta. Se oli pieni riski, koska viimeinen pätkä rastille piti oikaista metsän läpi. Onneksi metsä oli hyvin juostavaa ja pääsin suoraan rastille. Ruska sai minut kuitenkin kiinni matkalla toiseksi viimeiselle rastille ja pysyi sitten muutaman metrin edellä aina maaliin asti. Hajonnoista johtuen minulla ei ollut mitään käsitystä sijoituksista, joten kolmas sija oli iloinen yllätys.

Keskimatkalla radan alku kulki samalla alueella kuin yhteislähdön loppuosa. Siellä kulki hyvin. Sitten maasto muuttui täysin ja loppurata meni alueella, jossa oli erittäin tiheä polkuverkosto. Sielläkin aloitin hyvin, mutta sitten tuli yllättävä viitoitus ja muita esteitä, jotka häiritsivät keskittymistäni, ja huomasin liian myöhään, että rata risteää rastin 9 jälkeen. Jatkoin siis rastilta 9 rastille 13, sitten 12 ja kohti 11. Silloin kohtasin minua kaksi minuuttia ennen lähteneen kilpailijan oudossa paikassa ja katsoin karttaa uudelleen – ja tajusin äkkiä, että olin menossa väärään suuntaan. Onneksi olin silloin melko lähellä rastia 10 ja ehdin sinne samaan aikaan kaksi minuuttia jälkeeni lähteneen ruotsalaisen kanssa. Harmitti vähän, mutta ei auttanut kuin jatkaa ja käydä jo käydyt rastit oikeassa järjestyksessä. Tiheämmässä polkuverkostossa tuli muutama ylimääräinen pysähdys kartanlukua varten, mutta muuten meni hyvin. Sijoitus oli 25:s, koska hukkasin 2–3 minuuttia ylimääräisten rastien takia.

Sprintti ei ole yleensä lempilajini, mutta tällä kertaa rata alkoi muutamilla isoilla nousuilla ja sprintiksi suhteellisen harvalla polkuverkostolla, joten pääsin hyvin mukaan kisaan. Radan toinen osa oli polkurikkaampi, mutta kartta oli erittäin selkeä ja useimmat rastivälit pystyi ajamaan suoraan. Jouduin hidastamaan muutaman kerran, mutta muuten meni hyvin sprintiksi ja olin erittäin tyytyväinen kymmenenteen sijaan.

Suomen naisten joukkueella on vähän runsaudenpulaa, kun meillä on niin monta mitalistia, ja kisat päättävät viestit ovat sekaviestejä, joissa saa olla vain yksi nainen per joukkue. Niinpä päädyin ”varajoukkueeseen”, jossa oli vain kolme naista. Rata kulki täsmälleen samoilla alueilla kuin keskimatka ja sprintti, joten uutta oli melko vähän, ja rehellisesti sanottuna se oli vähän tylsää, kun ajoimme ”vain huviksemme”.

Kaiken kaikkiaan onnistuneet ja hauskat EM-kisat, vaikka keskimatkan virhe maksoikin paikan varsinaisessa sekaviestijoukkueessa.

Ingrid ja Frida kisavauhdissa, kuvat: Donatas Lazauskas

Kategoriat:
Ajankohtaista Tulokset Uutiset